Jos joku olisi tilannut minulta tämän näytelmän, niin sehän olisi ollut jo aikoja sitten valmis. Mutta kun sen kirjoittaminen on oman aktiivisuuden varassa, niin tietäähän sen, että se venyy ja vanuu. Mutta nyt!
Ystävällinen Sara-ystäväiseni antoi minulle dead-linen, joka on 28.1.2012, joten nyt on pakko laittaa tuulemaan. Samoin ystävällinen Henry-ystäväiseni rohkaisi minua sanomalla, että ei yleensä saa kirjoitettua mitään ensimmäiseen puoleen tuntiin. Eli voin siis aivan hyvin istua koneeni ääressä ja olla möllötellä siinä tuntematta valkoisen paperin kammoa. Pyrin nyt kirjoittamaan joka päivä.
Eilen sain jo aikaiseksi 10 liuskaa, joissa oli replojakin. Eli näytelmä muodostumassa. Epäilemättä. Tulostin nivaskan ja tein lisäyksiä kynällä. Olen sen sukupolven ihminen, että mun täytyy vielä nähdä teksti paperilla, pelkkä näyttö ei riitä.
Mutta takaisin Käkitielle? Takaisin Linnunlaulunkujalle? Mikä olisi hyvä nimi kadulle, jossa tuo talo (muistattehan kaupunginlaidalla) sijaitsee? Näytelmissä ei ole mitään turhaa, ei mitään, mikä ei liity tarinaan, teemaan, ihmisiin. Kaikella on tarkoituksena. Mitään ei lisätä vain siksi, että se kuulosti kivalta. Jokainen asia tukee, vie eteenpäin tai antaa lisävalaistusta.
Käki, tuo lintumaailman pahis, joka munii toisten pesiin ja heti kun käenpoikanen kuoriutuu, se pudottelee pajulinnun tai leppälinnun munat pesästä pois ja varmistaa näin oman ruokintansa. Kun pajulintu huomaa tämän, se saattaa hylätä pesän.
Voin hyvästellä kaiken on kertomus myös käenpojasta. Mutta ehkä vielä enemmän pajulinnusta. Palaan taas pian Pajulinnuntielle, ystävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti