Tiesinhän minä:
tälle tielle tulisi
lopulta lähtö.
Mutta eilen en tiennyt,
että lähtisin tänään.
(Narihira/Kuuntelen, vieras,
toim. Tuomas Anhava)
Tänään näytelmäni sivuhenkilö alkoi vaatia suurempaa osaa, isompaa roolia kuin mitä oli tarkoitus. Tuo vaaraton Anne, jonka piti olla vain kaukainen sukulainen ja jonka tarkoituksena oli toimia lähinnä päähenkilöni peilinä, alkaakin tunkea joka solullaan näytelmään. Tuntuu että hänellä on röyhkeyttä tulla ikkunoista ja huudella tuuletusaukoista.
Hei Anne, pysypä aisoissa. Mutta Annehan ei pysy. Tunnen miten hänen hienhajunsa jää leijailemaan...En edes tiedä, onko Anne hyvä vai onko hänellä pahat mielessään.
Se on varmaa, että Annella on jokin salaisuus jota hän ei halua kertoa vielä edes minulle. Onko hän tumma nainen menneisyydestä? Anne, kakista ulos tai lopetan kirjoittamisen tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti