Oikea Anne

4.7.2014

Pitkä kuin nälkävuosi tämä minun näytelmänkirjoitusprojektini ja sitä rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa. Kuluneita sanontatapoja lainatakseni.

Mutta jälleen tuli eteeni asia, joka sai minun tarttumaan ainakin blogiini, jos kohta aion tarttua jälleen kerran kynääni ja näytelmäänikin.

Tapahtuma antoi toivoa siitä, että näytelmäni voisi joskus ihan oikeasti valmistua, koska yhtenä päivänä tajusin, että Anne josta olin kirjoittanut, olikin tullut elämääni myös oikeana ihmisenä.
Ei ole mitenkään tavatonta yleensäkään kirjallisessa maailmassa, että ensin kirjoitetaan jotain ja sitten niin tulee tapahtumaan.

Minulle on aiemminkin käynyt näin. Luulin keksineeni ihan omasta päästäni kohtauksen eräästä kansanpelimannista kertovaan näytelmään. Näytelmä siis perustui tositapahtumiin, mutta väljästi.
Kun näytelmä oli esitetty, niin pelimannin vävy tuli kertomaan että juuri noin se tapahtui. Mitä? Olin aivan äimänkäkenä. Tuohon oli minun omaa fiktiivistä tekstiäni...vai olinko sittenkin kuullut jonkun kertovan tapauksen? Näytelmän kannalta sillä ei ole merkitystä, mutta oma muisti saataa tehdä tepposet.

Sitten oikeaan elävään ihmis-Anneen, jonka oikea nimi on myös Anne. Hän on tumma ja eikä  mikään näkymätön persoon.

Kerroin missä vaiheessa näytelmäni on ja kuinka hämmästyin kun tämä työjutuista tutuksi tullut Anne on lähes yksyhteen minun näytelmäni henkilön kanssa.

Anne muuten kertoi näytelmälle hyvän loppuratkaisunkin. No saapa nähdä, milloin taas tartun kynään eli läppärin näppäimiin ja alan kirjoittaa.

Kiitos muuten blogini lukijoille kommenteista, joita olen saanut, vaikka päivitänkin tätä blogia harvakseltaan.
Ne lämmittävät mieltä ja antavat uskoa jatkaa. Ehkäpä vielä jonakin päivänä tämä näytelmä näkee päivänvalon. Kaikkea hyvää teille, rakkaat lukijat ja kommentoijat!